perjantai 11. toukokuuta 2012

cinquième

En voi väittää olevani perfektionisti. En todellakaan. Mutta sitten on niitä asioita, jotka jos eivät ole järjestyksessä, niin miulla katkeaa hiukset päästä. Näihin lukeutuu mm. leffahylly. Aloitin siispä kunniahyllyn järjestelyn, jonne päätyy vain ne parhaat ja mahtavimmat. Lajittelin elokuvat nätisti aakkosjärjestykseen. Pyyhin pölyt. Raivasin pari elokuvaa pois, ja lisäsin muutaman tilalle. Ja sitten ajattelin, että voisin tehdä kunniahyllyn TOP10, jotka on aina ja ikuisesti siellä - koska ne on niin mahtavia! Joten kaikki nämä, jotka tähän nyt listaan, niin voin sanoa, että jos et katso, olet ääliö (sillä makuasioista sopii kiistellä, mutta mun makuni on joka tapauksessa paras)!



TOP10 katso, tai kadut ettet katsonut -elokuvaa



10. Donnie Darko (2001)


Tämä elokuva joko ihastuttaa, vai vihastuttaa. Maailmanlopun ja itsensä ymmärtämisen teema näkyy hienosti Donnie Darkossa, ja siksi se kuuluu miun suosikkilistalle. Se on kyllä myös niitä, joiden taiteelliset näkemykset voivat olla joillekin liikaa, eikä se kestä kuukausittaista katselua. Mutta oikeina hetkinä, oikeassa seurassa, on tämä varmasti elokuva, joka kannattaa katsoa. Jake Gyllenhaal ei ole miun lemppareita, mutta tässä elokuvassa jokin kolahtaa. Mieletöntä näyttelijäntyötä, ja elokuva, joka jättää pohtimaan koko syytä, miksi me edes ollaan tällä maapallolla.





09. The Deer Hunter (1978)


Kauriinmetsästäjät kuuluu jo ihan yleissivistykseen. Se kertoo sotaan lähtevistä pikkukaupungin työntekijöistä, jotka eivät palaa samanlaisina takaisin. Jakaisin elokuvan kahteen osaan. Siihen, joka pohjustaa ja on jopa hieman rasittavaa katsottavaa, ja siihen, joka näyttää lopputuloksen ja on elokuvaa parhaimmillaan. Jos kestää alun, niin lopussa kiitos seisoo. Tavallaan oppii myös arvostamaan pohjustustakin, jota ilman tulos ei olisi yhtä karmaiseva. Venäläistä rulettia ja mielen murtumista.






08. Never Let Me Go (2010)


Englantilaisen sisäoppilaitoksen kasvatit saavat tietää totuuden itsestään. Siinä missä traileri kuvastaa romanttista hömppää, on totuus aivan toinen. Kuuluu miun suosikkeihin juurikin sen jälkimmäisen vuoksi. Tämä on inhimillisyyttä parhaimmillaan. Se ei ole oikeastaan synkkä teos, kuten kaksi aiempaa elokuvaa, vaan pikemminkin suora ja lämmin kosketus aiheeseen. Toisaalta elokuvasta jää hyvä mieli, toisaalta ei. Se on vain elämää itseään.






07. Juno (2007)


Mitä tähän voi sanoa? Söpö. Miä pidän niin paljon psykologisesta ja rankasta kamasta, että sinne väliin tarvitaan tällaista sokeria. Ja tämä on oikeanlaista. Toki aiheena teinityttö tulee raskaaksi ja suunnittelee antavansa sen adoptioon, ei kuulosta miltään huippuleffalta, mutta Junon toteutus on raikas. Ellen Page on mahtava näyttelijä, ja käsikirjoitus on paikoittain kovin fiksu. Välillä se lankeaa tosin turhiin kliseisiin. Joka tapauksessa omaperäinen elokuva isolla oo:lla. Katsokaa itse, niin näette. Tästä elokuvasta jää ainakin hyvä mieli. Ja sinisen slushien himo.






06. Manic (2001)


Ah, ensimmäinen Joseph Gordon-Levitt listalla. En voi ylistää tätä miestä tarpeeksi. Manic kertoo väkivaltaan tunteitansa purkaneesta nuoresta miehestä, joka lähetetään selvittämään raivonsa alkulähteitä. Kuvaustekniikka on kyllä elokuvassa ihan päin sanonko mitä, sillä en tykkää ns. videokameratyylistä. Sisältö korvaa kuitenkin kaiken. JGL on yhtä loistava kuin aina ennenkin, ja Zooey Deschanel (yritäpä katsoa tän jälkeen 500 days of Summer) ei yhtään sen huonompi. Hyvin aliarvostettu elokuva, joka kannattaa kaikkien katsoa.





05. Like Minds (2006)


Brittipojat keskellä psykologista ja vähemmän psykologista murhakierrettä. Kaikki lähtee siitä, kun Alexia (Eddie Redmayne) syytetään koulutoverinsa Nigelin (Tom Sturridge) murhasta. Hiljalleen aukeaa totuus, johon sisältyvät niin temppeliherrat kuin ihan vain kyky hallita toisen mieltä. Mistäpä miä tässä en pitäisi? Psykologiaa, rikostarina, brittejä... Erittäin kiehtova elokuva. Kun kaikki päättyy, jää lopputekstejä tuijottamaan suu auki. Hyvin mielenkiintoinen, jälleen aliarvostettu valinta.





04. The Breakfast Club (1985)


Oi tätä klassikon huumaa. Olen katsonut The Breakfast Clubin varmasti miljoona kertaa, eikä se vanhene koskaan. Viisi erilaista oppilasta jäävät kukin eri syystä jälki-istuntoon, ja siitä se sitten lähtee. Jokaisella on ennakkoluuloja - jotkut paikkaansa pitäviä, ja jotkut menivätkin sitten metsään. Elokuva on ajaton. Vaikka tyyli ja tukka muuttuu, ei perusidea katoa mihinkään. Koululuokkien väliset erot ja yhtäläisyydet ovat nykypäivääkin. Kaikki uusintafilmatisoinnista puhuvat voivat painua suolle, sillä vain kuolleen ruumiini yli. Tämä pitäisi näyttää joka koulussa. Klassinen "eat my shorts" -fraasi tulee muuten tästä elokuvasta, ei Bart Simpsonilta.





03. Inception (2010)

Kukapa ei tietäisi Christopher Nolanin kassamagneettia, mutta tänne se kuuluu. Täysin viihdearvoinen elokuva, jossa on tosin muutamia fiksujakin juttuja. Kun mennään unen läpi uneen ja sieltäkin vielä syvemmälle, pohditaan samalla koko olemassaoloa. Elokuvasta löytyy näyttelijöiden huipputiimi. Tehosteet ovat valloittavia. Idea on mukavan omalaatuinen. Ja kaiken sen keskeltä löytyy katsoja, joka ei tunne "koskatääloppuu" -tunnetta missään vaiheessa. Plussaa scoresta, joka on paras ikinä.




02. Mysterious Skin (2004)

Aliarvostettu. Melkein kukaan ei edes tiedä. Häpeällistä. Mysterious Skin on hemmetin hyvä elokuva. Siinä lapsena valmentajansa hyväksikäyttämäksi tullut Neil myy itseään vanhemmille herroille, kun ei muuta kautta enää osaa rakkautta tuntea. Brian taas on varma, että syy lapsuutensa muistikatkoksille selittyy ufoilla. Tämä elokuva on rankkaa katsottavaa. Se ei pahemmin pistä naurattamaan, mutta vaikuttaa sitäkin enemmän. Jos aloittaa, pysy ehdottomasti loppuun saakka mukana. Neilin monologi on varmasti yksi elokuvahistorian hienoimpia, ja summaa kaiken elokuvassa näytetyn hienosti yhteen. Tämä on mestariteos. Se ei pelkää ottaa rankkaa aihetta ja näyttää sitä rehellisesti, verhoamatta sitä sokerihuntuihin. Teidän. On. Nähtävä. Tämä.




01. Little Miss Sunshine (2006)

Numero ykkönen on tämä parhaasta alkuperäiskäsikirjoituksesta ansiokkaasti Oscarin napannut elokuva. Tämä elokuva on sitä, mitä suurin osa elokuvista ei ole. Siinä on sielua. Kun hermoromahduksen partaalla oleva sekasikiöperhe pakkautuu yhteen autoon viedäkseen nuorimmaisen kauneuskilpailuihin, voi odottaa mitä vain. Perusäiti, voittajia ylistävä isä, itsemurhaa yrittänyt setä, rivosuinen vaari, puhumaton teinipoika ja missinurasta haaveileva pikkusisko. Jokainen hahmo on samaistuttava. Jokainen on aito ja inhimillinen. Se ei ole pelkästään komedia, vaan draama ja syvä tutkimus erilaisten ihmisten elämään ja ajatuksiin. Käsikirjoitus on nerokas ja oivaltava, ja se vie mukanaan. Hyvät fiilikset, hyvä tarina. Kaikki, teeskennelkää normaalia!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti