premier

Järkyttävän paha olo. Aivan järkyttävä, eikä se lähde pois millän. On upeaa huomata olevansa taas taudissa, jossa mikään ei pysy sisällä ja tekee mieli halailla vessaa. Hurmaavaa. Mutta on tässä ne bonuspuolensa, jotka takaavat mahdollisuudet levätä kotona, katselle telkkaria ja kirjoittaa mitä mieleen tulee. Otan siis tämän hyötyaikana saada valmista jälkeä - itseni kohdalla.

Esimerkiksi tämä blogi, jonka tulevaisuuden olin jo heittänyt romukoppaan. Nyt päätin kuitenkin, että nostan tämän vielä suosta paremmalle tasolle. Tai siis, suosta ainakin sille tasolle että miä itse olen tyytyväinen. Just nyt on niin itsekäs olo, että tekstistä huokuu se sataprosenttisesti läpi täydellä volyymilla.

Jos nyt alkaisi siitä, miten positiivista kipeät päivät ovat minulle; ne jakautuvat aina kolmeen eri virikkeeseen, eli The O.C, kynsilakka ja n. 300 litraa eri juomia. Tänäänkin on mennyt kaikkea teestä mansikkamehuun, kynnet ovat vaihtaneet väriä neljä kertaa ja O.C. pyörii lähes taukoamatta. Mutta kenenpä päivää ei piristäisi Seth Cohenin tajuttomat kommentit ja Marissan angstit? Hieno lausekin niistä tuli.


"Even when you're not a couple you'll always be a couple. You're Joanie and Chachi, Luke and Leia. "
"Um, Luke and Leia were brother and sister. "
"Yeah, well, may the force be with you. "




Että niin kivaa tänään. Pitäisi tehdä englannin rästityöt alta pois, hakea työpaikkaa työssäharjoitteluun, viimeistellä pari tekstiprojektia, siivota huone ja keksiä lahja pikkuveljelle, mutta voihan ne päivät näinkin viettää. Luultavasti samaa on luvassa vielä huomisellekin. Perjantaina sitten otetaan näppäimistö kauniiseen käteen ja aletaan koodailla nettisivuja taitajakisaa varten. Kiinnostusprosentti on huimat kolme.

Nyt palaan tuon O.C:n pariin ja teineilen loppuillan. Presidenttitenttikin tulisi maikkarilta, mutta katsoo nyt jaksanko alkaa sitä tänään seuraamaan. Tää O.C. on kuitenkin niin paljon parempaa herkälle sielulle.



on muuten hemmetin hyvä cover, ja The Kooks on rakkaus.

- Sofia.