Näytetään tekstit, joissa on tunniste nälkäpeli. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nälkäpeli. Näytä kaikki tekstit
torstai 19. huhtikuuta 2012
quatrième
Mitä tarkoittaa säästäminen?
Galna Dagarit on taas käynnissä, ja miultahan luonnollisesti meni sinne rahaa - tai no, melkein. Tuli kipaistua nimittäin samalla reissulla Anttilassa, jonne upposi toinen puolisko rahakuilusta. Ja huomenna olisi taas asiaa Stockmannille, kun halajan paria juttua lisää.
Raha sen kuin polttaa käsissä. Himoitsin ja harkitsin lähes tunnin ajan, että olisin ollut fiksu ja sijoittanut +70e (kyllä, kuulitte hinnan aivan oikein) kymmeneen Finnkinon sarjalippuun. Sillä olisi kuitattu mukavasti tämän vuoden leffassa käynnin riemuja, mutta päätin sitten, että ei niin ei. Ostin ennemmin valkoisen mekon. Toki sillä olisi säästänyt ihan ketun hitosti, kun tosiaan se peruslippu maksaa 12-13 euroa, ja kymmenen sarjassa tuolla hinnalla se olisi vain 7,40e per lippu. Nooooooooooh.
Ilman elokuva- ja tv-sarjojen maailmaa ei silti jääty. Kävin tosiaan Anttilassa, ja bongasin 13 eurolla How I met your motherin kakkostuottaria. Sehän tietysti tarttui mukaan. HIMYM on loistava sitcom, ja jos tykkää esim. frendeistä, niin suosittelen tsekkaamaan! Yhtä hyvää huumoria siinä ei miusta ole kuin frendeissä, jotka on mun sarjahyllyn kulmakiviä, mutta on tää sarja aika legen - wait for it - dary.
Ai niin, ja tuli sitten käytyä leffassa - taas. Viime lauantaina tsekkasin suomalaistuotannollisen Iron Skyn (koska pappa betalar!) ja keskiviikkona kulutusjuhlan jälkeen suunnattiin katsomaan Nälkäpeli (enhän toki ole nyt nähnyt sen kuin kolme kertaa - nooooooooh, superpäivä, niin mitäs pienistä!)
Huomenna saapuisi ensi-iltaan se ah niin odotettu We need to talk about Kevin. En nyt tähtää ensi-iltaan (koska hups, rahat), mutta seuraava tili tulee viikon kuluttua (; ehkä seuraavana superpäivänä... Tosin seuraavasta tilistä saanen miinustaa jo kakskymppiä, koska aion tilata viiiiimein hitRECordsilta paidan. hitRECords on tosiaan näyttelijä Joseph Gordon-Levittin siipien alla toimivaa bisnestä, jossa eri taiteen aloista kiinnostuneet yhdistävät voimiansa ja luovat milloin mitäkin. Tuotot jaetaan 50% yhtiölle ja 50% taitelijoiden kesken. Suhteellisen underground meininkiä, mutta suosittelen tutustumaan! Täältä sivuille ja täältä tuotekauppaan!
Rahat upposivat myös kaikkien fanien paheeseen, eli fanikrääsään. Tuli pyydettyä armaan Tanjan kautta, joka toimii Saksassa au pairina, että toisi mulle tullin kautta vähän THG-krääsää. Lupasin itselleni, että en sorru tähän, mutta piankos listallani oli pari lehteä, kirjanmerkki ja muistikirja. Mua ei oikeesti saisi päästä valloilleen! Sinne upposi noin kakskymppiä (joka tosin ei ole hinta eikä mikään tosta roinamäärästä). Olen mahdoton.
See ya next time will ya (ja ruuvit putoilee paikoiltaan, maailma on epätäydellinen paikka)
perjantai 23. maaliskuuta 2012
Arvostelu: Nälkäpeli (The Hunger Games, 2012)
Ikäraja: K12
Rooleissa: Jennifer Lawrence, Josh Hutcherson
Tähdet: ***

Tältäkö näyttää tulevaisuuden maailma?
Kevään mainostetuin, ja varma kassamagneetti Nälkäpeli, lyö valkokankaille tänään 23.3.2012. Elokuva kertoo Amerikan nousseen sotien jälkeen tuhkasta Panemina, jonka pääkaupunki Capitol järjestää vuosittain rangaistuksena Nälkäpelin. Idea on, että jokainen kahdestatoista Panemin vyöhykkeestä, lähettää yhden tytön ja pojan taistelemaan tositv-formaattiin hengestään. Vain yksi voi voittaa. Katniss Everdeen (Jennifer Lawrence) lähtee vapaaehtoisena leikkiin mukaan, kun sisko Prim saa epäonnisen arvan osakseen.
Nälkäpelissä on aineksia idealtaan kohauttaa. Lapset tappamassa toisiaan ja synkkä tulevaisuudenkuva ovat karmivia, ja joissain paikoissa katsojaa saattaa jopa ahdistaa elokuvan tunnelma. Se pysyy silti hyvän maun rajoissa. Tärkeintä on idea, ei verellä ja ruumiilla mässäily. Kirjan tasolle sitä ei silti olla viety. Siinä missä kirja luo tiheämmän ja sydämen sykettä nostavan olotilan (pakkojatkaalukemistataimuuten), jää elokuva hieman veteläksi. Kyllähän se kirjalle uskollisilla kohtauksilla nostaakin kylmät väreet selkäpiihin, mutta sitten saatetaankin sortua turhaan tillitykseen. Ehkä se ei olisi silti rikkonut rajoja, vaikka pari veitsen sivallusta oltaisiinkin ihan oikeasti näytetty.
Jennifer Lawrence loistaa roolissaan Katnissina. Nuori nainen on tuleva tähti, ja sen näkee siitä, miten hän ottaa roolin haltuunsa. Uskottavuus, sisällä piilevä herkkyys ja kovimmassakin tilanteessa jalat maassa seisovaa hahmoa ei voisi kukaan toinen esittää paremmin. Jennifer on Katniss. Moni konkarimpi näyttelijälahjakkuus jää naisen varjoon, kun hän ottaa jousipyssyn käteensä ja juoksee areenalle.
Ehkä jopa liian tehokkaastikin, sillä elokuvantekijät taisivat unohtaa muut hahmot kokonaan. Yhtä sympatisoiva tunne ei toisten tribuuttien puolesta tule, sillä heitä ei näytetä juuri ollenkaan. Hahmojen rakennus on jäänyt puolitiehen, vaikka Catoa esittävä Alexander Ludwig yrittääkin parhaansa saada äänensä kuuluviin. Josh Hutcherson saa Katnissiin rakastuneena ja epäonnisena tribuuttiehdokkaana Peetana sydämen sulamaan, ja tekee roolilleen oikeutta. Silti tuntuu, että Peetakin on vain sivuhahmon paholainen, jonka tunteille ei anneta riittävästi tilaa. Ei silti syytä huoleen, kyllä sivujuonena kulkeva rakkaustarina esille saadaan, ja se saa katsojan vastavuoroisesti hymyilemään muiden tapahtumien ohella.
Visuaalisestikin Nälkäpeli onnistuu. Puvustus toimii, ja Nälkäpelin areena on yhtä karu kuin kuvitelmissa. Capitol on ehkä enemmän Ikean kuvasto, kuin glamourinen pääkaupunki, mutta verrattuna Vyöhykkeen 12 lavastukseen saadaan silti mukavaa kontrastia. Nälkäpeli ei ole liian tietokoneellinen hahmotelma, vaan se antaa realistista kuvaa tulevaisuuden resuisemmista oloista.
Nälkäpeli on elokuva, joka kannattaa katsoa ajatuksella. Vaikka se ei ehkä onnistukaan kohauttamaan, on siinä silti mahdollisuuksia. Se ei ole huono, se ei jää vain yritykseksi, mutta jokin siinä tökkii. Juonikulku kulkee välillä poukkoilevana ja sekavana, ihan kuin se yrittäisi pitää kiinni kirjasta, mutta olla silti erillinen yksilö. Valehtelisin kuitenkin, jos väittäisin, ettei inhimillisyyden mureneminen olisi kuvattu juuri oikealla ja pysäyttävällä tavalla. Katsoja poistuu salista pää täynnä ajatuksia, ja ehkä se onkin sitten se paljon puhuttu kohautus.
Tartu kuitenkin myös kirjaan.
Rooleissa: Jennifer Lawrence, Josh Hutcherson
Tähdet: ***
Tältäkö näyttää tulevaisuuden maailma?
Kevään mainostetuin, ja varma kassamagneetti Nälkäpeli, lyö valkokankaille tänään 23.3.2012. Elokuva kertoo Amerikan nousseen sotien jälkeen tuhkasta Panemina, jonka pääkaupunki Capitol järjestää vuosittain rangaistuksena Nälkäpelin. Idea on, että jokainen kahdestatoista Panemin vyöhykkeestä, lähettää yhden tytön ja pojan taistelemaan tositv-formaattiin hengestään. Vain yksi voi voittaa. Katniss Everdeen (Jennifer Lawrence) lähtee vapaaehtoisena leikkiin mukaan, kun sisko Prim saa epäonnisen arvan osakseen.
Nälkäpelissä on aineksia idealtaan kohauttaa. Lapset tappamassa toisiaan ja synkkä tulevaisuudenkuva ovat karmivia, ja joissain paikoissa katsojaa saattaa jopa ahdistaa elokuvan tunnelma. Se pysyy silti hyvän maun rajoissa. Tärkeintä on idea, ei verellä ja ruumiilla mässäily. Kirjan tasolle sitä ei silti olla viety. Siinä missä kirja luo tiheämmän ja sydämen sykettä nostavan olotilan (pakkojatkaalukemistataimuuten), jää elokuva hieman veteläksi. Kyllähän se kirjalle uskollisilla kohtauksilla nostaakin kylmät väreet selkäpiihin, mutta sitten saatetaankin sortua turhaan tillitykseen. Ehkä se ei olisi silti rikkonut rajoja, vaikka pari veitsen sivallusta oltaisiinkin ihan oikeasti näytetty.
Jennifer Lawrence loistaa roolissaan Katnissina. Nuori nainen on tuleva tähti, ja sen näkee siitä, miten hän ottaa roolin haltuunsa. Uskottavuus, sisällä piilevä herkkyys ja kovimmassakin tilanteessa jalat maassa seisovaa hahmoa ei voisi kukaan toinen esittää paremmin. Jennifer on Katniss. Moni konkarimpi näyttelijälahjakkuus jää naisen varjoon, kun hän ottaa jousipyssyn käteensä ja juoksee areenalle.
Ehkä jopa liian tehokkaastikin, sillä elokuvantekijät taisivat unohtaa muut hahmot kokonaan. Yhtä sympatisoiva tunne ei toisten tribuuttien puolesta tule, sillä heitä ei näytetä juuri ollenkaan. Hahmojen rakennus on jäänyt puolitiehen, vaikka Catoa esittävä Alexander Ludwig yrittääkin parhaansa saada äänensä kuuluviin. Josh Hutcherson saa Katnissiin rakastuneena ja epäonnisena tribuuttiehdokkaana Peetana sydämen sulamaan, ja tekee roolilleen oikeutta. Silti tuntuu, että Peetakin on vain sivuhahmon paholainen, jonka tunteille ei anneta riittävästi tilaa. Ei silti syytä huoleen, kyllä sivujuonena kulkeva rakkaustarina esille saadaan, ja se saa katsojan vastavuoroisesti hymyilemään muiden tapahtumien ohella.
Visuaalisestikin Nälkäpeli onnistuu. Puvustus toimii, ja Nälkäpelin areena on yhtä karu kuin kuvitelmissa. Capitol on ehkä enemmän Ikean kuvasto, kuin glamourinen pääkaupunki, mutta verrattuna Vyöhykkeen 12 lavastukseen saadaan silti mukavaa kontrastia. Nälkäpeli ei ole liian tietokoneellinen hahmotelma, vaan se antaa realistista kuvaa tulevaisuuden resuisemmista oloista.
Nälkäpeli on elokuva, joka kannattaa katsoa ajatuksella. Vaikka se ei ehkä onnistukaan kohauttamaan, on siinä silti mahdollisuuksia. Se ei ole huono, se ei jää vain yritykseksi, mutta jokin siinä tökkii. Juonikulku kulkee välillä poukkoilevana ja sekavana, ihan kuin se yrittäisi pitää kiinni kirjasta, mutta olla silti erillinen yksilö. Valehtelisin kuitenkin, jos väittäisin, ettei inhimillisyyden mureneminen olisi kuvattu juuri oikealla ja pysäyttävällä tavalla. Katsoja poistuu salista pää täynnä ajatuksia, ja ehkä se onkin sitten se paljon puhuttu kohautus.
Tartu kuitenkin myös kirjaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)